Kotimainen esityssarja / New Finnish Documentaries

Kivisellä maalla laiduntavat vuohet ovat paimentolaisperheen ainoa elinkeino. Niiden pashminavilla on kashmirhuivien raaka-ainetta, kuninkaiden kuiduksikin kutsuttua. Äärimmäinen niukkuus synnyttää näin paradoksaalisesti suurta ylellisyyttä, mutta perheellä itsellään ei ole varaa edes hankkia lapsille kenkiä.

Kunnianhimoisesti nimetty Meaning of Life on sukellus amerikkalaisen unelman ytimeen. Mustavalkoinen dokumentaari on kuvattu New Yorkin monikulttuurisessa Queensissa. Ihmiset liikkuvat ulkona paksuissa talvitakeissaan – yksin, anonyymeinä ja eriytymättöminä. He kertovat toiveistaan, mutta emme osaa erottaa heidän kasvojaan massasta. Poeettinen dokumentaari kuvaa unelmia, jotka yhdistävät erilaisia, toisilleen tuntemattomiakin ihmisiä.

Anita Välikangas

Kesä ja kärpäset, sixpack ja sandaalit. Suomen suven peruselementit ovat mukana kesällä 2007 kuvatussa lyhytdokumentaarissa. Ihmiset kokoontuvat Kauppapurnu-nimiselle kyläkaupalle Huhtasenkylän ytimeen. Aika tuntuu pysähtyneen, aivan kuin kesäpäivä voisi kestää ikuisesti. Taustalla voi silti aistia väistämättömältä tuntuvan rakennemuutoksen, joka tietää loppua kyläkauppojen aikakaudelle.

Tii Starck

Ohjaaja Kirsi Mattila kuvaa vammaisten kaksospoikien Nikin ja Sampsan elämää kahden ensimmäisen kouluvuoden ajan. Päivät liikuntavammaisten erityiskoululla “Ruskiksessa” rytmittävät kahden kodin välillä vietettyä arkea. Koulun aloittaminen on suuri harppaus ja kouluympäristössä myös veljesten erot korostuvat: Nikin elämä täyttyy uusista harrastuksista ja haaveista, vaikka samalla puhekyvyttömän veljen tulevaisuus askarruttaa poikaa.

Vienan Karjalan runokylät hiljenivät neuvostovallan aikana, kunnes 90-luvun alussa osa karkotetuista kyläläisistä palasi perheineen synnyinseudulleen. Sergei Verenseisauttaja kuvaa Lesosen suvun paluumuuttajien omavaraista, luonnon ehdoille rakentuvaa elämäntapaa Venehjärvellä. Kylän vanhimmat ovat suuria persoonia, joiden tehtävänä on siirtää kansanperinne ja kädentaidot suvun kuopukselle. Herkkäpiirteisen Sergein kasvutarina peilautuu vasten isoisän viimeisiä vuosia ja isän päättäväisyyttä ylläpitää omavaraista elämäntapaa ajan vaateista huolimatta.

Mikä onnettomuuksissa meitä kiehtoo, miettii kertojaääni. Katariina Järven dokumentaarissa katastrofeja ja niiden käsittelyä mediassa ja yhteiskunnassa tarkastellaan Lapuan patruunatehtaalla vuonna 1976 sattuneen räjähdyksen kautta. Arkistofilmejä ja lehtileikkeitä yhdistelemällä syntyy kollaasimainen kiteytys ajasta ennen tragediaa ja sen jälkeen.

Täynnä Tarmoa ei kerro voittamisesta, reilusta pelistä, joukkuehengestä, suomalaisesta sisusta tai mistään, mitä olemme tottuneet urheilun yhteydessä näkemään. Oskari Pastilan dokumentaari pääsee koripallojoukkue Porvoon Tarmon kulissien taakse, ja näky on häkellyttävä.

Annika Grofin jännittävässä dokumentaarissa katsojat pääsevät muutaman keväisen kuukauden ajaksi suljettujen ovien taakse, poikkeuksellisen lähelle poliittisen päätöksenteon hermokeskusta. Liikkumavara valottaa suomalaista vallankäyttöä seuraamalla yhden lain kulkua valiokuntakäsittelystä eduskunnan äänestykseen.

Peter von Baghin kiitetty kooste-elokuva Helsingistä on unenomainen, assosiaatioiden ja alluusioiden avulla etenevä kaupunkisinfonia. Valkokankaan kuvasto muistuttaa kaupungin menneisyydestä ja tulevaisuudesta ja taikoo esiin kadonneet näkymät. Elokuvadokumenttien tallentamat tulot ja lähdöt sekä kaupungin keskeisten tilojen pysähtymätön syke saavat rinnalleen tutut näytelmäelokuvien hahmot, jotka ruumiillistavat rakkauden kaupunkiin ja sen sieluun. Kaupungin jatkuvasti muuttuvaa kuvastoa rikastuttavat kuvataiteilijat, jotka ovat ikuistaneet sekä yhä olemassa olevat että monet menneisyyden kaupunkitilat ja niiden arkkitehtuurin.

Satu Väätäisen dokumentaarin Yksin Jumala kuvaamisen mahdollisti kahdeksan vuoden aikana syntynyt poikkeuksellinen luottamussuhde ohjaajan ja espoolaisen karmeliittaluostarin välillä. Eri puolilta maailmaa saapuneet sisaret ovat sitoutuneet vanhoihin nunnien hyveisiin – kuuliaisuuteen, siveyteen ja köyhyyteen – eivätkä he saa poistua klausuurin alueelta ilman piispan lupaa. Elämä on omistettu rukoukselle.