Et ole mitään, jos olet köyhä – et ainakaan San Fernandossa Nicaraguassa. Diktatuurin kaatumisen jälkeinen sisällissota ajoi Nicaraguan suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, ja saman sisällissodan varjossa alkoi Ninoskan ja Tinocon suhde. San Fernandon rakastavaiset seuraa pariskunnan elämää poikkeuksellisen pitkään, yli kymmenen vuoden ajan. Intohimoisesti rakastuneen parin toiveikkuus ja unelmat vaihtuvat epätoivoon heidän joutuessaan vastatusten vihamielisen maailman kanssa. Valtavan paineen alla suurikin rakkaus muuttuu herkästi vihaksi.
”Kun nainen vanhenee, hän muuttuu läpinäkyväksi”, pohtii keski-ikäinen nainen. Miehet eivät enää käänny katsomaan, ja ryppyinen iho on kuin häpeällinen tabu, jota eliminoimaan on valjastettu kokonainen teollisuudenhaara. Yhä yleistyvät kauneusleikkaukset hämärtävät ruumiin luonnolliset rajat. Jo kymmenvuotiaat tytöt tarkkailevat itseään neuroottisesti löytääkseen vartalonsa pienet virheet. Ruumiista on tullut naiselle vihollinen, ei koti.
Tissit ja tango kuvaa 90-luvun alussa Suomen ja Viron välistä elintasokuilua häikäilemättömästi hyödyntänyttä, nuoriin tyttöihin kohdistunutta huijausta ja riistoa. Viron köyhyydestä heitä houkuteltiin ”tanssijoiksi” lupauksilla satumaisista palkkioista. Totuus oli toinen.
Viimeisessä bolsevikissa sodanjälkeisen modernin dokumentaarin keskeinen pioneeri Chris Marker tekee kunniaa vanhemmalle kollegalleen ja ystävälleen Aleksander Medvedkinille. 30-luvun alussa halki Neuvostoliiton matkasi junalla joukko elokuvantekijöitä, ja tällä matkalla Medvedkin teki yhteiskunnan epäkohtia satirisoivia, lyhyitä valistuselokuvia, joista näemme hulvattomia katkelmia. Nämä elokuvat tunnustettiin 60- ja 70-lukujen vaihteen Ranskassa edistyksellisen työväenelokuvan esikuvaksi.
Ranskan- , venäjän-, englannin- ja saksankielinen dialogi, suomenkielinen tekstitys.
Shadipur on Intian Delhissä sijaitseva slummialue, jossa elää satoja katutaiteilijoita ja sirkusihmisiä. Elokuva kulkee värikylläisessä katukuvassa ja esittelee erilaisten temppujen tekijöitä.
"Mitä on fyysinen lepra verrattuna aikamme henkiseen lepraan? Siihen, että ihminen näkee ympärillään epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä, mutta ei tee mitään sen poistamiseksi." Näin kysyy Baba Amte, joka on perustanut yhteisön leprasairaille keskelle köyhintä Intian maaseutua. Keskeinen ajatus näiden vaikeasti liikkuvien ihmisten elämänlaadun ylläpitämisessä on usko heidän mahdollisuuksiinsa. Hyväntekeväisyydestä ei ole kyse, vaan työnteon merkitys korostuu: kun ihmisellä on kykyjensä mukaista mielekästä tekemistä, hän on tarpeellinen.
Pyhtitsan ortodoksinen nunnaluostari oli aikanaan Neuvostoliiton suurin. Tämä monen sielun turvapaikka sijaitsee Viron koillisella syrjäkulmalla, Kohtlajärven palavankivenkaivosten saastuttaman ympäristön keskellä. Siellä vaikeita kohtaloita läpikäyneet ja todistaneet naiset hakevat harmoniaa, rauhaa ja pelastusta yhteisöllisyydestä, pyhyyden kokemisesta, uskonnollisesta kilvoituksesta. Rukousten ja rituaalien rinnalla he tekevät työtä ja elävät arkea: kuljettavat heiniä, puivat viljaa, poimivat sieniä, keritsevät lampaita, hoitavat hevosia – ja vaikka syövät jäätelöä.
Venäjänkielinen dialogi (5 min viroksi), tekstitys suomeksi.
Päivän otsikko: Guatemala tarjoaa kiehtovan aikamatkan keskelle kylmää sotaa, vuoteen 1982. Länsimaissa tiedetään vain vähän Guatemalasta, jossa riehuu Latinalaisen Amerikan pisimpään jatkunut sisällissota. Yhdysvaltalainen toimittaja ja valokuvaaja matkustavat ottamaan selvää maan tapahtumista. He haastattelevat niin länsimaisia avustustyöntekijöitä, oikeistohallitusta tukevan armeijan upseereja kuin tavallisia guatemalalaisiakin.
Keskellä Szelmencin kylää on 60 vuoden ajan kulkenut piikkilanka-aita, toisen maailmansodan jälkeisen valtapolitiikan rajanveto. Vuosikymmenten kuluessa maiden – nykyään Slovakian ja Ukrainan – poliittinen ja yhteiskunnallinen kehitys on mennyt eri suuntiin, kylän toisen puoliskon kuuluessa länteen, toisen itäblokkiin. Vanhat ihmiset muistelevat kylän yhtenäisyyttä ja surevat rajan taakse jääneitä rakkaitaan.
English
Suomi
