Iikka Vehkalahti: Apollo-esityssarja omin sanoin

Olen valinnut esitettäväksi elokuvia, joihin olen tavalla tai toisella sotkeutunut ja jotka ovat syystä tai toisesta minulle merkityksellisiä.

My Best Fiend (1999) on Werner Herzogin parhaita elokuvia. Ennakko-ostin sen jumalattoman meluisassa baarissa Cannesissa. YLE hankki sille oikeudet kaikkiin Pohjoismaihin avittaen alkuvaiheessa ollutta elokuvaa merkittävästi. Oikeastaan Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta lähti liikkeelle tällöin, mutta se on jo toinen juttu.

Vitali Manskin Private Chronicles: Monologue (1999) on jäänyt mieleeni kahdesta syystä. Ensinnäkin tapa, jolla hän käyttää yksityishenkilöiden 8 mm:n filmimateriaalia luodakseen kollektiivisen tarinan soviet sapiensista eli neuvostokansalaisesta, on erinomainen. Toiseksi: elokuvan englanninkielinen versio ei toiminut lainkaan verrattuna YLEn kääntäjien erinomaiseen työhön suomeksi toteutettuna.

Alexander Gutmanin Three Days and Never Again (1998) oli yksi edeltäjäni Jarmo Jääskeläisen minulle jättämistä ”perinnöistä”. Tuskin minkään muun dokumentin tuotannon aikana olen huutanut ja kironnut yhtä paljon kuin tämän elokuvan – vaikka harrastan sitä suhteellisen usein. Elokuvan päähenkilöstä Sashasta, joka on erinomainen elokuvantekijä, tuli myöhemmin ystäväni.

Chantal Akermanin dokumentissa South (1999) on yksi mitääntapahtumaton ja pitkäkestoinen kuva, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni: mies leikkaa pihanurmikkoa ja koko Etelä on läsnä. Elokuva oli ensimmäisiä ennakko-ostojani Dokumenttiprojektiin.

Invoking Justice (2011) on esimerkki elokuvista, joiden toteuttamisessa YLEn panos on ollut suuri, vaikkakaan ei rahallisesti. Dokumentti ei kenties ole elokuvataiteen mestariteos, mutta se on omassa maassaan tärkeä ja yksi niistä harvoista, joissa hokema women's empowerment toteutuu luonnollisesti eikä karttakepillä.

HIV/AIDSin vaikutus yksilöiden elämään ja yhteiskuntien muutokseen on esillä Steps For The Future -hankkeen elokuvissa Miner’s Tale (2001), The Ball (2001) ja Imiti Ikula – Memoryn tarina (2001). Olen ylpeä hankkeesta ja sen merkityksestä ihmisille eteläisessä Afrikassa.

Viktor Kossakovsky on ainutlaatuinen persoona ja hänen kymmenen käskyään erinomaiset. Viktor halaa kuin karhu ja on ainoa tuntemani ihminen, joka on nähnyt itsensä peilissä kahdesti. Winners & Bestsellers -esityssarjassa nähtävässä elokuvassa ¡Vivan las Antipodas! (2011) on mestarillisia hetkiä. YLE oli yksi harvoista tv-kanavista, joka lähti mukaan tähän Venetsian elokuvajuhlien toiseen avajaiselokuvaan. Dokumenttielokuva tarvitsee honkasaloja, kossakovskyja, lehmuskallioita ja saupereita; muuten siitä tulee helposti vain tuote.

Iikka Vehkalahti

Kuva: Heidi Uutela