Itketään, ei perkele ruikuteta

Kotimaisen esityssarjan valintaraadin raportti 2010

DocPointin Kotimaiseen esityssarjaan ilmoitettiin yhteensä 66 dokumenttielokuvaa, joista esityssarjaan valittiin 15 elokuvaa. Lisäksi valittiin yksi kotimainen elokuva Erikoisnäytökset-sarjaan ja yksi Tulokkaat-sarjaan. Oppilastyösarjaan valittiin yhdeksän elokuvaa 36 lähetetystä.

Kotimaisen esityssarjan elokuvat luovat uskoa suomalaisen dokumenttielokuvan voimaan. Esityssarjaan valitut elokuvat ovat voimakkaita, persoonallisia teoksia, joiden tekijöillä on väline hallussaan. Yhteistä nimittäjää on elokuvista vaikea löytää. Niissä on mielenkiintoisia päähenkilöitä, hyviä aiheita ja toimivia tarinoita. Halusimme myös nostaa esille persoonallisen näköisiä ja erilaisia elokuvia.

Kotimaista esityssarjaa hallitsevat miesaiheet. Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen elokuvassa Miesten vuoro kansallismaisemat ja yksi kansallisista instituutioistamme, sauna, luovat asetelman tasa-arvoiselle kohtaamiselle. Saunan taianomainen tunnelma vapauttaa arjen taakasta, ja lauteilla avoimesti tunnustavat, alastomat ja itselleen rehelliset miehet tuovat esille oman elämänsä karikoita. Elokuva on häpeämätön, täynnä rohkeita, avoimia kertomuksia, joista puuttuu klassinen sääliä kerjäävä miehenriekale. Visa Koiso-Kanttilan elokuvassa Miehen kuva päähenkilö palaa rikospaikalle, oman isänsä itsemurhan ja selvittämättömien perhesuhteiden kipupisteeseen. Nykyaikainen suomalaismies lähtee matkalle selvittääkseen sisintään ja muuttaakseen oman elämänsä suuntaa.

Nämä mieselokuvat sukeltavat yksilöiden tarinoihin, mutta tekijöidensä käsissä ne kasvavat aiheitaan suuremmiksi. Henkilökohtaisesta tarinasta muodostuu yleinen ja yhteinen. Suomalaisen elämän kuriositeetit katoavat suurempaan tarinaan siitä, mitä me olemme ja miksi olemme. Festivaalin taiteellisen johtajan valinta Erikoisnäytöksiin oli Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion Maan muisti. Dokumenttielokuvassa kysytään: mistä minä olen kotoisin, kuka minä olen? Elokuva kokoaa Suomenniemen yli 10 000 vuoden asutuksen historian yhteen elokuvalliseen esseeseen ja esittää filosofisen kysymyksen: mitä merkkejä kannamme mukanamme tuosta aikajanasta?

Toinen Kotimaista esityssarjaa hallitseva elementti on maamme historiaa tutkivat elokuvat. On kiehtovaa huomata, että vasta meidän aikamme on antanut mahdollisuuden näiden aiheiden käsittelyyn. Epäilyksen varjossa kokoaa viiden vuoden kronikan vallan huipulla olevasta miehestä, joka julistetaan maanpetturiksi. Pekka Lehdon elokuva Alpo Rusin taistelusta näkymätöntä valtaeliittiä vastaan jatkaa myös mies-teemaa. Päähenkilö kieltäytyy istumasta oman yhteisön tarjoamaan häpeän jalkapuuhun, hän kykenee säilyttämään omanarvontuntonsa ja vielä hakemaan itselleen oikeutta puhdistaakseen maineensa. Maamme poliittisen eliitin on totuttu pitävän mölyt mahassaan ja pesän siistinä. Rusi ei suostu nuolemaan haavojaan yksin, vaan tuo oman tarinansa vallan huipulta koko kansan silmien eteen. Ainutkertainen elokuva onnistuu ristivalotuksellaan luomaan kuvan yhteiskuntamme koskemattomista. Jäimme kaipaamaan lisää poliittista elokuvaa.

Menneisyyden häpeä – suomalaisnaisten seurustelusuhteet saksalaisten sotilaiden kanssa Lapissa – on edelleen kipeä aihe. Virpi Suutarin Auf Wiedersehen Finnland -elokuvaa ei olisi ollut mahdollista kuvata aikaisemmin, ja nyt se valmistui aivan viime hetkellä. Dokumenttielokuva tuo menneisyydestä tähän hetkeen ajattoman kuvan toivottomasta rakkaudesta. Se tekee ymmärrettäväksi ihmisen epätoivoisen takertumisen suhteeseen, jonka elinehdot maailmanhistorian musertava liike on jo tuhonnut. Viimeiset hetket ovat käsillä myös Pia Andellin Göringin sauvassa: päähenkilö, kuvaajalegenda Felix Forsman kuoli jo 2005 jättäen jälkeensä lukuisia tarinoita. Yksi niistä on marsalkka Mannerheimin vastavierailu Berliiniin, jonka Forsman oli kuvaamassa. Nämä dokumenttielokuvat luovat oman persoonallisen kuvauksensa historiallisesti merkittävistä tapahtumista, todistajien ja aikakauden kokeneiden äänellä. Jouko Aaltosen ohjaama Kongon Akseli ja Antti Seppäsen Jäävuoren varjoon ovat erittäin harvinaislaatuisen arkistomateriaalin varaan rakentuvia tarinoita miehistä, joita kiehtoivat seikkailut kaukana kotimaasta.

Suomalaisessa dokumenttielokuvassa haetaan yhä vastauksia hallitsemattomaan elämään. Katoavan myyttisen maaseudun surutyön tulvaa jouduttiin jopa karsimaan; haluamme nähdä enemmän nykyajasta kertovia, tässä ajassa olevia dokumenttielokuvia. Jukka Kärkkäisen Matkalla vanhuuteen kertoo yhteiskuntamme mittavasta haasteesta, ikääntymisestä. Tulevaisuudessa uudet aiheet toivottavasti käsittelevät voimakkaammin nykyaikaa. Tarjolla olleiden elokuvien kirjossa näkyi jo nyt merkkejä uusista aihevalinnoista. Jari Kokon 44500 MAX kertoo erikoisesta viitasaarelaisesta miehestä, jonka onnellisuutta on vaikea nujertaa. Edes tuppukylän kolkko ja varautunut asenne eivät saa tukahdutettua Max Perttulan luovuutta. Hän on päättänyt valloittaa maailman Viitasaari-tuoksullaan – ohjaaja kertoi, että nyt kehitteillä on Heinävesi-tuoksu.

Pekka Strengin luomaa satumaailmaa pääsee kurkistamaan Arto Halosen Magneettimies-tarinan kautta. Elokuvan myötä piirtyy kuva äärimmäisen herkästä ihmisestä, jonka mielikuvitus ja luomiskyky eivät tunteneet rajoja.
Useassa tarjotussa elokuvassa oli pyrkimys saada oman mielen palasia hallintaan. Mohamed El Aboudin ohjaama Vasen vartaloon kuvaa muslimiksi kääntyneen miehen uskomusta länsimaisen yhteiskunnan rappioon. Elokuva saa katsojan tarkastelemaan omaa aikaamme. Olemmeko todella eriytyneet näin kauas toisistamme, että dialogin sijaan puhumme toistemme yli ja luomme turvakapseleita, jotta voisimme olla vakuuttuneita oman elämäntyylimme erinomaisuudesta?

Taikavoima puolestaan uhmaa dokumenttielokuvan perinteistä kerrontatapaa. Ihmisen arjessa ei aina ole klassista dramaturgiaa, vaan kohtaamisia, jotka tuottavat energiaa. Jean Bitarin pitkä viiden vuoden seuranta tuottaa riehakasta elokuvaa. Lapset ovat pääosassa aikuisten yrittäessä järkeistää luovaa prosessia. Lasten hallitsematon, rajaton kokeilunhalu pääsee valloilleen taidekasvatuksen projektissa, jonka sankareita ovat rohkeat, uupumattomat tarhan tädit. Olemme sittenkin vain kulttuurimme tulosta ja pystymme muuttamaan meihin lyötyjä arvoasetelmia.

Kotimaisen esityssarjan elokuvat ovat aihevalinnaltaan kansallisia. Poikkeuksen tekee Kati Juuruksen Tulokkaat-sarjaan valittu Sormenjäljet, jossa seurataan kolmen Suomeen pyrkivän pakolaisen kohtaloa EU:n pakolaispolitiikan heittopusseina.

Maailmalla dokumenttielokuvien tekijät liikkuvat vieraissa kulttuureissa ja välittävät universaaleja tarinoita. Muun maailman katsoessa ulospäin me uskomme, luotamme ja haluamme tallentaa omaa tarinaamme. Oppilastyösarjaan valittujen elokuvien tekijöistä erityisen huomionarvoisia ovat ne nuoret, jotka seikkailevat kameroiden kanssa rohkeasti kansainvälisellä kentällä. Lopputuloksena oli tuoreita, uusia aiheita, jotka piristävät oppilastyösarjaa.
 

Kotimaisten elokuvien valintaraati

Raadin puheenjohtaja Erkko Lyytinen (s. 1973) on dokumenttielokuvaohjaaja ja DocPoint-festivaalin taiteellinen johtaja. Lyytinen on ohjannut muun muassa elokuvat Puhdistus, Kainuun tähti ja Rajaseudun poikamiehet.