Aho & Soldan

Insinööri Heikki Ahon ja valokuvaaja Björn Soldanin yhtiö Aho & Soldan & Co toi Suomen markkinoille loistavan liikeidean, Zeissin tehtaiden tuliaisena maahan tuodun ja nopeasti valottuvan "pankromaattisen" filmin. Saksan perua oli myös kansainvälisen laadun takaava "fysikaalinen sävyoppi", Heikki Ahoa ohjanneen professori Wilhelm Ostwaldin mukaan nimettynä "Ostwaldin värioppi". Kun alkupääoman sijoittanut G. W. Roering irtaantui yhtiöstä, sen nimi lyheni muotoon Aho & Soldan vuonna 1932.

Aho & Soldan aloitti lyhyillä kulttuurifilmeillä ja jatkoi kameraoptisilla kokeiluilla luontofilmeissä. Seuraavan vuosikymmenen taitteessa yhtiö oli valmis pitkien dokumenttien tekoon. Kahden vuoden työt huipentuivat kolmeen elokuvaan, joista vaikuttavin oli Suomen puu- ja paperiteollisuus. Globaali levitys ja ylistävät lehtikirjoitukset osoittivat veljesten työn jäljen tenhon. Suomen maatalous -suurdokumenttia seurasi tulenhehkuinen elokuva Raudanjalostusta Suomessa.

Aho & Soldan oli kiistatta 1930-luvun johtava teollisuuselokuvien valmistaja, suuren laman jälkeisen nousukauden elokuvallinen linjaaja. T. J. Särkkä puki sanoiksi yhtiön merkityksen: "Elokuvien kauneusarvot piilivät koneiden romantiikassa." Jatkossa dokumentaariset kuvaukset muodostuivat modernisoituvan kansakunnan voimannäytöiksi. Ne keskittyivät voimakkaasti kehittyvään teollisuuteen ja kauppaan tavalla, josta ei puuttunut mainosten vetovoimaa.

Neuvostoelokuvien tutkiminen ja avant garde -elokuvan pioneerin Walter Ruttmannin perintö edesauttoivat veljesten elokuvallisen tyylin muotoutumista. Taiteellinen jalostuminen näkyi ensi kerran valkokankaalla 1933 Tempo-elokuvan kokeilevassa montaasissa. Täyteen tehoonsa yhtiön tyyli kasvoi ulkoministeriön Suomi kutsuu -matkailuelokuvan eri versioissa vuosina 1932–1940.

Yhtiö valmisti veronalennukseen oikeuttavan lain kannustamana lyhytfilmejä, jotka muokkasivat lajityypin käsitettä suomalaisessa dokumenttielokuvassa. Matkailu oli aihepiiri, jossa houkuttelevat maisemat ja kulttuuriarvot yhdistyivät katsojia kiinnostavalla tavalla. Isänmaan pellot ja vihreä kulta kiinnostivat elokuvaajia edelleen, kuten myös uuteen kukoistukseensa noussut kansatiede. Sen grand old man Eino Mäkinen sai kannuksensa Aho & Soldanin palveluksessa. Tilaus- ja järjestöelokuvat laajensivat edelleen lajityyppien kirjoa.

Talvisotaan johtaneella tiellä esiin tulivat kansakuntaa yhtenäistävät teemat. Sekä Heikki Aho että Björn Soldan osallistuivat monin eri tavoin sotaponnistuksiin. Aho leikkasi talvisodan kuvamateriaalin kansainväliseen levitykseen Tukholmassa. Soldan oli moneen paikkaan ehtivä uutis- ja dokumenttikuvaaja sodanaikaisissa katsauksissa ja lyhytelokuvissa. Jatkosodan aikana vuonna 1943 Soldan oli mukana käynnistämässä Finlandia-katsausta, joka sai vielä rauhan tultua jatkua lähes 20 vuoden ajan.

Sodan jälkeen Aho & Soldanin kuvaustoiminta hiljeni, mutta ei katkennut kokonaan. Björn Soldan muutti Lontooseen. Heikki Ahon tukena oli nyt tytär Claire Aho. Hänen panoksensa oli merkittävä värielokuvan varhaisvaiheessa, jolloin kamerankäyttäjistä vain harva oli ehtinyt tutustua uuteen tekniikkaan.

Ilkka Kippola
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija