Puolalainen sydän

Dokumenttielokuva ei ole kuollut, kuten Krzysztof Kieślowski aikoinaan ennusti. Voi olla, että Kieślowskilla oli mielessään cinéma vérité -tyyli, sillä siihen aikaan hän ei vielä voinut toista tyyliä kuvitella. Hänen aikalaisensa Łódźin elokuvakoulusta, Marcel Łoziński, sekä saman koulun kasvatti 1980-luvulta, Jacek Bławut, ovat tunnetuimpia puolalaisia tekijöitä, joiden tuotanto lähestyy cinéma vérité:tä. Łozińskin viimeisin elokuva Poste Restante (2008) sai vuonna 2009 Euroopan elokuva-akatemian parhaimman lyhytelokuvan palkinnon. Elokuvan teema on ihmisten jumalalle kirjoittamat kirjeet, mutta konkreettisesti se näyttää niiden kirjeiden kohtalon, jotka Puolan posti on luokitellut vastaanottaja tuntematon -merkinnällä. Jacek Bławut debytoi näytelmäelokuvan parissa elokuvalla, jossa dokumentaariset kohtaukset on vaikea erottaa fiktiosta. Before Twilight (Jeszcze nie wieczór, 2008) kertoo eläkkeellä olevista näyttelijöistä, jotka eivät ole enää kenellekään tarpeen. Elokuvalla oli yli 30 000 katsojaa puolalaisissa elokuvateattereissa.

Bławut ja Łoziński opettavat Varsovassa Andrzej Wajdan nimeä kantavassa koulussa, josta ovat valmistuneet monet DocPointin ohjelmiston nuorista tekijöistä. Nuoren ohjaajan voi olla vaikea täysin vapautua opettajansa tyylistä ja rohkeasti luoda omaansa. Tomasz Wolski on yksi esimerkki ohjaajasta, joka kulkee omia teitään jättäytymättä kuitenkaan seurantatyylin ulkopuolelle. Wolski on tehnyt kaksi hyvin merkittävää elokuvaa: The Clinic (Klinika, 2006) ja The Actors (Aktorzy, 2009), joista jälkimmäinen on tietynlainen ”making of” Jacek Blawutin yllämainitusta fiktiosta Before Twilight.

Seurantatyylin ohella visuaalisuus ja vahva elokuvauksen perinne ovat olennaisia puhuttaessa puolalaisesta dokumenttielokuvasta. Sen juuret ovat puolalaisessa elokuvaperinteessä, joka on kasvanut Łódźin elokuvakoulussa. Yksi merkittävä nuoren sukupolven dokumentaristi on näytelmäelokuvan puolella kuvaajana työskentelevä Marcin Koszałka. Hänen lähes pakkomielteiset elokuvansa, joissa kuolema ja ajankulku ovat pysyviä teemoja, ovat keränneet huomiota ja kunnioitusta ympäri maailman. Niille ominaista on nimenomaan elokuvaus. DocPoint näyttää Koszałkan uusimman elokuvan Sentenced for Life (Wyrok na życie, 2008). Se on kertomus vankilatuomiota kärsivien naisten unelmista. Naisten ”tanssi” kameran edessä, toisin sanoen tapa, jolla he itse haluavat esiintyä ohjaajalle, on jopa kiinnostavampi kuin heidän kertomuksensa. Tällä metatasolla katsoja pääsee tutustumaan päähenkilöihin paremmin.

Isänsä jalanjälkiä seuraavan Paweł Łozińskin elokuva Chemo (Chemia, 2009) palkittiin parhaimman tv-dokumentin Prix Europa-palkinnolla vuonna 2009. Siinä seurataan syöpää sairastavia potilaita kemoterapian aikana. Mistä päähenkilöt puhuvat keskenään? Minkälaisia näkemyksiä heillä on elämästä? Nämä kysymykset ovat tämän tyyliltään hyvin klassisen puolalaisen dokumentin perustana. Nimenomaan arjen seuranta on tyypillistä puolalaiselle dokumenttielokuvalle. Dokumentaristi etsii arjesta elämän magiaa sekä totuutta meistä itsestämme. Kiitos hänen kameransa tämä totuus säilyy.

Artur Liebhart
PLANETE DOC REVIEW -festivaalin johtaja