Amerikkalaisia perhetarinoita

Kansallisen identiteetin määritteleminen on hankala juttu. Vielä hankalampaa on määritellä, missä määrin tämä identiteetti tosiasiassa vastaa maan asukkaiden uskomuksia ja ideaaleja.

Yhdysvaltalaisilla ei vieläkään ole kattavaa julkista terveydenhuoltojärjestelmää. Merkittävä osa väestöstä elää vailla kotia. Hyväksymme passiivisesti suuryhtiöiden ahneuden ja varastamisen. Kahdeksan vuotta maata johti presidentti, jonka ulkopolitiikka osaltaan vaikutti siihen, että “unelmien maasta” tuli "vihan maa". Kulttuurista ja etnistä monimuotoisuutta suvaitaan yhä vähemmän. Neljän seinän sisällä yhteiskuntamme on eräs maailman väkivaltaisimmista, ja kuluvasta vuosisadasta olemme käyttäneet suuren osan muiden maiden valloittamiseen. Uskallammeko edes toivoa, että nuori kansakuntamme tervehtyisi tästä omaehtoisen infantiiliuden kulkutaudista, joka saa meidät kääntymään hallituksen tai minkä tahansa ulkoisen tahon puoleen, jotta se pitäisi meistä huolta, kertoisi mitä ajatella, mitä tehdä ja miten olla? Onko amerikkalainen unelma kadonnut? Entä ajatus vapaasta sielusta, itsenäisesti ajattelevasta amerikkalaisesta? Oliko niitä koskaan todella edes olemassa?

Kaikkien näiden modernin amerikkalaisen kulttuurin piirteiden voi katsoa heijastuvan voimakkaimmin perheyksikköön. Tämän vuoden DocPointissa nähdäänkin tuore ja edustava valikoima perhetarinoihin keskittyviä yhdysvaltalaisdokumentteja. Perhe erilaisissa muodoissaan tarjoaa kutakuinkin tarkan kuvan kansakunnan filosofisesta angstista (ja itseylistyksestä) ja toimii suhteellisen uskottavana peilinä, jossa tunnistamme itsemme in medias res: tapahtumien keskeltä lähtevä kerronta näyttää intiimin lähikuvan niistä langoista, joista yhteisömme on kudottu, ja kertoo jotakin siitä, millaisia pohjimmiltaan olemme.

Sarjan elokuvissa tällä tarinankerronnan menetelmällä on saatu aikaan upeaa jälkeä. Henkilökohtaiset ja pienimuotoiset tarinat onnistuvat vangitsemaan ajan hengen, kuten Jill Orschel elokuvassaan Sister Wife (2009) tai Peter Jordan Irakin sodan veteraanista kertovassa Left in Baghdadissa (2007). Michael Palmierin ja Donal Mosherin yhteistyöstä Mosherin perheen kanssa syntynyt October Country (2009) kertoo tarinan, jossa on toismaailmallista kauneutta. Darius Marderin puhutteleva ja liikuttava Loot (2008) taas vie katsojan donquijotemaiseen seikkailuun. “Amerikkalaisen” ohjelmiston jokainen teos onnistuu äärimmäisen vaikeassa asiassa: niitä kaikkia ympäröi totuuden peloton aura. Totuuden esittäminen vaatii suunnattoman määrän luottamusta taiteilijan ja hänen kohteensa välillä, etenkin silloin kun he sattuvat olemaan samaa sukupuuta.

Yksikään elokuvista ei ole ulkopuolisen tahon tilaustyö tai televisioyhtiön, kansallisen säätiön tai mesenaattien kokonaan rahoittama. Toki tällaisia yhteistyökuvioita taiteilijoiden ja tukijoiden välillä on, mutta tämänkaltaisia filmejä tekevien amerikkalaisten independent-elokuvantekijöiden taide ei ole riippuvaista kenestäkään tai mistään. Rahoituksen puute ja resurssien niukkuus tiedetään. Jotkut kuitenkin tekevät elokuvia joka tapauksessa. Vaikeuksista huolimatta, ei niiden tähden, nähtäväksemme avautuu sielukkaita ja kompromissittomia teoksia, jotka osoittavat, ettei myytti Yhdysvalloista unelmien maana ehkä sittenkään ole illuusio.

Pamela Cohn
Tuottaja, ohjelmistosuunnittelija, kirjailija, elokuvatoimittaja

Käännös Taneli Tuominen