DocPoint Masterclass 2010

Ranskalainen Nicolas Philibert saapuu vuoden 2010 DocPoint Masterclassin vetäjäksi. Nytpä tahdon olla mä -dokumenttielokuvallaan (Être et Avoir, 2002) yleisön ja kriitikot hurmannut ohjaaja luennoi dokumenttielokuvan tekemisestä sekä sen lainalaisuuksien rikkomisesta alan opiskelijoille ja ammattilaisille suunnatussa koulutustilaisuudessa. Ohjaajan retrospektiivi Meet the Master: Nicolas Philibert nähdään osana DocPoint-festivaalin ohjelmistoa. Lisäksi Masterclassissa nähdään otteita hänen uusimmasta ohjaustyöstään Nénette (2009).

 

Nicolas Philibert (s. -51) on cinéma vérité -tyylin ehdoton taituri. Omaleimaista hänen työskentelylleen on tinkimätön muodollinen vakaumus, jossa keinovalolla, käsikirjoituksella ja näyttelijänomaisilla päähenkilöillä ei ole jalansijaa. Lähtökohtana työskentelylleen hän pitää vapautta ja suhdetta kuvattaviin ihmisiin, ei tietoa. ”Mitä vähemmän aiheesta tiedän, sitä paremmalta minusta tuntuu!”, on Philibert todennut.

 

Philibert aloitti elokuvauransa apulaisohjaajana René Allion, Allain Tannerin ja Claude Gorettan tuotannoissa. Vuonna 1978 hän ohjasi ensimmäisen täyspitkän dokumenttielokuvansa His Master’s Voice yhdessä Gérard Mordillat’n kanssa. Elokuvassa suurten teollisuusalan yritysten pomot puhuvat kameralle valvonnasta, hierarkiasta ja vallasta. Vuosien 1985−88 välillä Philibert ohjasi useita urheiluelokuvia, kuten vuoristokiipeilyä käsittelevät Christophe (1985), No Problem (1986) ja Trilogy for One Man (1987). Go for It, Lapébie! (1988) sen sijaan on henkilökuva 77-vuotiaasta pyöräilijästä, joka vuonna 1988 oli vanhin elossa oleva Tour de France -voittaja.

 

Philibertin myöhemmistä täyspitkistä dokumenttielokuvista jokainen on päätynyt teatterilevitykseen. Näistä Louvre City (1990) kertoo maailmankuulun taidemuseon työntekijöistä kulissien takana, In the Land of the Deaf (1992) kuurona syntyneiden elämästä ja Animals (1995) luonnontieteellisen museon täytetyistä eläimistä. Every Little Thing (1996) vie katsojan psykiatriselle klinikalle, ja dokumenttielokuvan ja fiktion väliin putoavassa elokuvaesseessä Who Knows? (1998) strasbourgilaiset näyttelijät suunnittelevat näytelmää aiheesta Strasbourg. Vuonna 2002 Philibert ohjasi paljon julkisuutta sekä Ranskassa että 40 muussa maassa niittäneen To Be and to Have (Nytpä tahdon olla mä, 2002), jossa tarkastellaan yksiluokkaisen koulun arkea ranskalaisessa vuoristokylässä. Back to Normandy (2007, DocPoint 2008) vie katsojan René Allion elokuvan tapahtumapaikoille, kun taas uunituore, vuonna 2009 valmistunut Nenétte, kertoo 40-vuotiaasta, kaltereiden takana elävästä orangista.

Lisätietoa Nicolas Philibertistä: www.nicolasphilibert.fr

 

Meet the Master: Nicolas Philibert -esityssarja DocPointissa: 

 

Nytpä tahdon olla mä (2002)

Every Little Thing (1996)

Animals and More Animals (1994)

In the Land of the Deaf (1992)

Louvre City (1990)

 

Lisätietoja DocPoint Masterclassista:

Sissi Korhonen
Tapahtumakoordinaattori

DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali

puh. 040 506 1065 (klo 10–18)

 

 

 

Nicolas Philibert syntyi Nancyssa, Ranskassa, vuonna 1951 ja kasvoi Grenoblen kylässä Alpeilla. Hänen isänsä Michel Philibert oli filosofian professori ja elokuvaintoilija, joka omien luentojensa ohella piti viikoittaisia elokuva-aiheisia luentoja Antonionin ja Bressonin kaltaisten mestareiden tuotannoista. Philibert kiinnostui elokuvasta jo hyvin nuorena, mutta alkoi haaveilla työstä elokuvan parissa vasta teini-iässä. Opiskeltuaan ensin filosofiaa, Philibert siirtyi vähitellen elokuvan pariin toimien aluksi apulaisohjaajana René Allion, Allain Tannerin ja Claude Gorettan tuotannoissa. Elokuvakouluun Philibertillä ei ollut pääsyä, sillä hänen matematiikan ja fysiikan taitonsa olivat olemattomat.

 

Vuonna 1978 Philibert ohjasi ensimmäisen täyspitkän dokumenttielokuvansa His Master’s Voice yhdessä Gérard Mordillat’n kanssa. Elokuvassa suurten teollisuusalan yritysten pomot puhuvat kameralle valvonnasta, hierarkiasta ja vallasta. Vuosien 1985−88 välillä Philibert kuvasi useita urheiluelokuvia, esimerkiksi vuoristokiipeilyä käsittelevät Christophe (1985), No Problem (1986) ja Trilogy for One Man (1987), joista viimeisessä seurataan 26-vuotiaan ranskalaisen Christophe Profit’n matkaa Alppien kolmelle haastavimmalle huipulle. Go for It, Lapébie! (1988) on henkilökuva 77-vuotiaasta pyöräilijästä, joka vuonna 1988 oli vanhin elossa oleva Tour de France -voittaja.

 

Philibertin myöhemmistä täyspitkistä dokumenttielokuvista jokainen on päätynyt teatterilevitykseen. Näistä Louvre City (1990) kertoo maailmankuulun taidemuseon työntekijöistä kulissien takana, In the Land of the Deaf (1992) kuurona syntyneiden elämästä ja Animals (1995) luonnontieteellisen museon täytetyistä eläimistä. Every Little Thing (1996) vie katsojan psykiatriselle klinikalle, ja dokumenttielokuvan ja fiktion väliin putoavassa elokuvaesseessä Who Knows? (1998) strasbourgilaiset näyttelijät suunnittelevat näytelmää aiheesta Strasbourg. Vuonna 2002 Philibert ohjasi paljon julkisuutta sekä Ranskassa että 40 muussa maassa niittäneen To Be and to Have (Nytpä tahdon olla mä, 2002), jossa tarkastellaan yksiluokkaisen koulun arkea ranskalaisessa vuoristokylässä. Elokuva esitettiin myös osana vuoden 2002 Cannes festivaalien virallista ohjelmistoa. Back to Normandy (2007) vie katsojan René Allion elokuvan I, Pierre Rivère, Having Slaughtered My Mother, My Sister and My Brother… tapahtumapaikoille, vanhenemisen problematiikkaa pohtivien normandialaisten luo. Musiikkia elokuvaan on säveltänyt mm. amatöörisäveltäjä André Veil, eli ohjaajan isoisä. Philibertin uusin ohjaustyö Nénette (2009) kertoo 40-vuotiaasta, kaltereiden takana elävästä orangista.