Valokuvan sosiaalinen taide

1960-luvulla Britanniaan muuttaneen valokuvaajan Sirkka-Liisa Konttisen neljän elokuvan kokonaisuus avaa ikkunan valokuvan sosiaaliseen taiteeseen. Konttisen muuttaessa Bykerin työläiskaupunginosaan Newcastlessa Luoteis-Englannissa kansainvälinen yliopistonuoriso nousi juuri barrikadeille Manner-Euroopassa.

Bykerissa Konttisen kamera taltioi aihepiiriä, joka oli sosiaalisrealistisen mustavalkokuvauksen lempiaiheita; ollaan yhteiskunnallisesti reunalla, vähäosaisten kodeissa ja kaduilla, joilla kenelläkään ei ole mitään, ja siksi kaikki ovat yhtä onnellisia.

Byker-valokuvat esittelevät maailman, jonka kuului murtua, jotta modernisoituva tulevaisuus toteutuisi. Kun Bykerissa oli vanhan rakennuskannan hävityksen käynnistyessä 17 000 alkuasukasta, uuden Bykerin kohotessa heistä oli jäljellä 20 prosenttia. Yksikulttuurisen – raskaan hien ja oluen, työläisklubien ja kirkkokuorojen sävyttämän – kantaväestön tilalle alkoi kasvaa kansainvälisten siirtolaisten yhteisö. Byker-elokuva kertoo alkuperäisestä kaupunginosasta, jossa ohjaaja asui seitsemän vuotta – koko suuren murroksen ydinajan.

Dokumentin valokuvien olemassaolo on mahdollista juuri siksi, että Konttinen tuli ensisijaisesti elämään Bykeriin ja vasta toissijaisesti valokuvaamaan aluetta. Ulkopuolisesta ulkomaalaisesta tuli hyväksytty kantaväestölle. Hänelle annettiin vapaus luoda näkemyksensä intiimistä. Konttinen kuvasi ihmisiä kodeissa, kaduilla ja takapihoilla. Hän perusti tyhjään parturiliikkeeseen muotokuvaamon, jossa taltioi asukkaat niin pyhäkuosissaan kuin hautajaisvaatteissaan. Hän kuvasi tienoon sosiaalisia kasvoja koirien ja kissojen kautta. Asuntojen yksityiskohtien ja sisustusten dekadenssi taipui sakraaliksi.

Byker-dokumentin voima on siinä, että se kunnioittaa Sirkka-Liisa Konttisen valokuvakieltä kompositioita myöten. Valtaosalle kuvista annetaan aikaa olla eheitä, ennen kuin kamera zoomaa yksityiskohtaan. Konttinen on klassisen sommittelun ja laajakuvaobjektiivin kannattaja. Hän asettaa kohteensa kuva-alan keskelle staattisissa asetelmissaan. Liikkeessä hän täyttää etualan tai asemoi kohteen sivustalle antaen informaation kasvaa kokonaisuudesta. Konttisen kuvissa luonnon valo ja varjot luovat sosiaalisen melankolian. Bykerin maailmassa kyse on menehtymisestä. Miljöön hävitysprosessi on jo alullaan.

Today I’m with You on kuvausta valokuvaajan 30 vuotta myöhemmin tapahtuneesta paluusta uuteen Bykeriin, jossa hän kohtaa eri kansallisuuksien ja uskontojen edustajia. Dokumentti toimii ennen kaikkea nostalgisena matkana maailmaan, jonka sisältö on hyvin yleiseurooppalaista.

Useilla festivaaleilla palkittu Writing in the Sand on kuvaus ihmisten päivästä tuulen pieksämillä Luoteis-Englannin rannoilla. Kun dokumentin rytmi hidastuu, Konttisen valokuvien taika herää. Elokuvan jälkiväritetyt valokuvat toimivat hyvin luoden pikareskin arvoituksen: tätäkö kärpäsen kokoinen ihminen lopultakin on saadessaan maistaa vapautta – eläimellistä huutoa, itkua muistuttavaa naurua?

Letters to Katja -dokumentti luo puolestaan runollisen tulkinnan maasta, jonka Sirkka-Liisa Konttinen jätti muuttaessaan Englantiin. Elokuva on kirjettä murrosikäiselle tyttärelle maisemasta, jossa Konttinen kokee jatkuvasti olevansa läsnä. Kun elokuvan alkupuolen Suomi-kuvaston kliseisyys hellittää, dokumenttia alkaa katsoa jonkin syvän kaipauksen ja liikutuksen vallassa. Alkuperästämme me emme lopultakaan pääse, menemme sitten vaikka Bykeriin asti.

Rax Rinnekangas
Valokuvataiteilija, kirjailija ja ohjaaja