There Once Was an Island

Aallot vyöryvät voimalla kohti pienen Henuan saaren rantoja lounaisella Tyynellämerellä, juuri päiväntasaajan eteläpuolella. Pian ne ahmaisevat puisen asumuksen ja kelluttavat sen keittiön kappaleina kohti ulappaa. Toisaalla saaren asukas toteaa: ”Tämä on loppumme. Ei koulua.” Tuhat vuotta saarta asuttanutta Takū-kansaa uhkaa ilmastopakolaisuus. Lasten logiikalla ongelma ratkeaa kookospuuhun kiipeämällä, mutta vanhemmat valmistavat jälkikasvuaan väistämättömään kertomalla kummallisuudesta nimeltä ”raha”.

 

Maapallon ranta-alueiden kutistuessa maailman muista osista on löydyttävä uusia asuin- ja viljelysmaita miljoonille. Kysymys on paitsi ilmastosta, myös resursseista. Kokonaista kansaa ei kuitenkaan voi kiskaista juuriltaan ilman, että se kadottaa jotain olennaista kulttuuristaan. Pienen Takū-kansan koettelemusten kautta tarkasteltuna ilmastonmuutos tuntuu entistä läheisemmältä.