Tapio Reinekoski: Maailmankääntötemppu

Jos Herzogin Cave of Forgotten Dreams onnistuu tuomaan 30 000 vuotta ihmisen historiaa yhteen hetkeen, ¡Vivan las Antipodas! kutistaa maapallon halkaisijan yhden kuvaleikkauksen mittaiseksi. Kahdeksassa maailman antipodissa eli toisiaan vastakkaisilla puolilla palloa sijaitsevissa paikoissa ohjaaja Victor Kossakovsky kuvaa olemista, aikaa, elämää ja aivan kaikkea.

Ymmärrystä uhmaavan upeat kuvat kääntyvät horisonttiensa ympäri juuri niin päin kuin Kossakovsky pallomme kauneimpana näkee. Yltiöpäiset leikkaukset antipodista toiseen luovat toki yhteyksiä ja ristiriitoja maailmankolkkien välille: raukealta ojasillalta Argentiinan maaseudulla taitutaan aamuruuhkaiselle siltaportille Shanghaissa; Espanjan Mirafloresin kallioiden ötökät vaihtuvat Uudessa-Seelannissa rantaan ajautuneeseen valaaseen; Baikal-järven torppien naiskuoro säestää patagonialaisen lammasfarmarin arkea; Havaijin laavakenttäparatiisissa erakkomies on lähtemässä koiransa kanssa kaupungille naisiin, kun Botswanassa tuuli uhkaa nostaa kaupanpitäjän hameen korviin.

Kossakovsky ei silti yritä rinnastuksillaan kertoa, sanoa tai väittää yhtään mitään. Elokuva vain uhkuu koko mittansa sitä ajoittaista parin sekunnin mittaista itkuntihruista epäuskoa, jonka maailman kauneus kaikkialla aiheuttaa.

Argentiinalainen lemmenkipeä maajussisiltavahti sanoo yleensä parhaiten: ”Uskomatonta. Aivan kuin jokin metafora, mutta näin se vain on.”

Tapio Reinekoski tykkää elokuvista ja niistä kirjoittamisesta.

Kuva: Tuomas Kärkkäinen