Tapio Reinekoski: Herzogin ihminen luolassa

Chauvet'n luolan yli 30 000 vuotta vanhoja maalauksia ei ole tekijöidensä lisäksi nähnyt kuin kourallinen tutkijoita. Werner Herzogin Cave of Forgotten Dreams on meille muille ainut mahdollisuus nähdä, miten ilmaisevan ihmisen historia kuroutuu umpeen.

Yhtä aikaa lapsenmielisenä ja profeetallisena maalauksista hullaantuva Herzog tekee parhaansa suitsiakseen persoonansa: hän päästää myös luolan elämäntyökseen ottaneet tutkijat luomaan vuosituhansien takaista ihmistä. Tieteeseen hurahtanut entinen sirkustaiteilija, poronnahkapalttoossa puupilliä soittava arkeologi, luolaa hajukartoittava parfymeeri ynnä muut muistuttavat silti Herzogin otteesta sekä tämän päättömän rutikuivasta huumorista.

Sight & Soundin haastattelussa Herzog myönsi 3D:n soveltuvan paremmin pornoon kuin elokuvataiteeseen, mutta luolan ja maalausten kuvaamiseen hän ei voinut kuvitellakaan muuta keinoa. Muutamien kuvausryhmälle sallittujen valojen avulla maalaukset muuntuvat veistoksiksi ja luola kadonneen ajan kryptaksi. Lähemmäs viiden aistin tuntumaa näistä maalauksista tuskin enää pääsee.

Herzog ei olisi Herzog ilman pateettista ja hävytöntä assosiointiaan. Ajatus juoksee edestakaisin luolaa analysoivan tieteen ja teknologian, elokuvallisen ilmaisun alkeiden ja esihistoriallisen ihmisen sielun poikki. Lopulta katsojaa tuijottaa silmiin ydinvoimalan lauhdevedessä uiva albiinoalligaattori. Aivan kuin ihmisen suurimmassa arvoituksessa ei olisi ollut tarpeeksi.

Tapio Reinekoski tykkää elokuvista ja niistä kirjoittamisesta.

Kuva: Tuomas Kärkkäinen