Route 181, Fragments of a Journey in Palestine-Israel

Etninen “puhdistus” on halveksittava julmuus, sillä siinä ei edes yritetä säästää viattomia. Sitä ei voida korjata.

 

Kaksi elokuvantekijää seuraa Israelin vuoden 1947 rajaa ja matkustaa sotavyöhykkeellä. Eyal Sivanin kysellessä ohikulkijoilta kadonneiden arabikylien sijaintipaikoista hänen naiiviutensa alta paljastuu älykkyys: haastateltavat puhuvat politiikasta järkyttävän rehellisesti ja usein peittelemättömän rotuvihan värittämänä. Jewish National Fund -oppaassa sanotaan: "Jos olisimme tehneet vuonna 1948 saman, minkä amerikkalaiset tekivät intiaaneille, yksi ryhmä olisi poissa ja meidän ryhmämme eläisi rauhassa."

 

Filmille tallentuneiden joukossa on entinen sotilas, joka piteli vauvaa sillä aikaa, kun muut raiskasivat tämän äidin, sekä ihmisiä, jotka hautasivat teloitusuhreja. Tämä ei ole kuulopuhetta tai sisällön keksimistä, vaan elokuva dokumentoi karun totuuden. Sen todistaminen osoittautuu vangitsevaksi.