Pippuria perseeseen

Pippurisumute on inhottava asia. Poltteleva, kirvelevä ja suurina määrinä vaarallinen aine nousi julkisuuteen marraskuussa, kun maailmalle levisi kuva UC Davisin yliopistosta. Opiskelijat istuvat paikoillaan väkivallattomassa protestissa, ohi kävelevä konstaapeli suihkuttaa heitä pippurisumutteella suoraan kasvoihin. Samanlaisen kuvan vangitsi filmille Marshall Curry. If a Tree Falls -elokuvassa ympäristöaktivistit istuvat aloillaan. Poliisit käyvät heihin kiinni ja hierovat pumpulitikulla pippuritahnaa suoraan silmämuniin. Monen mielestä se ei ollut reilu temppu.

Valtion tärkein tehtävä on kansalaistensa suojeleminen ja heidän etunsa ajaminen. Kansalaisaktivismia syntyy, kun ihmisistä tuntuu siltä, että valtio epäonnistuu tehtävässään. Aktivismissa politiikka viedään instituutioiden ulkopuolelle. Tarkoitus ei ole kumota edustuksellista demokratiaa vaan korjata ja täydentää sitä. Terveessä demokratiassa äänestäminen ja mielenosoitukset elävät rinnakkain sekä lomittain.

Dokumentin aiheeksi päätyy sellainen kansalaisaktivismi, jossa ajatukset ja teot ovat riittävän radikaaleja, outoja tai laajamittaisia. Radikaaleja ovat If A Tree Falls -elokuvassa esiintyvät Earth Liberation Front -liikkeen aktivistit, jotka tuhopolttivat sahoja ja suojelualueille pystytettyjä hiihtokeskuksia. Outo ja laajamittainen puolestaan oli Leader-Sheep -elokuvan ranskalaisten lampaankasvattajien protestiliike, joka vastusti sotilastukikohdan laajenemista mailleen. Viljelijät marssittivat lampaansa kaupunkeihin ja vaativat huomiota. Tueksi saapuu vasemmistolaisia, hippejä ja vastakulttuuriradikaaleja. Koko Ranskan yli pyyhkäisevä globalisaatiokriittinen liike alkaa lammasfarmilta. Neljäs tapa päästä filmille, pienen ihmisen hätä häntä vaikutusvaltaisemman ihmisen kynsissä, nähdään elokuvassa You've Been Turmped.

Epäreiluuden edessä mitä erilaisimmat ihmiset radikalisoituvat. Ranskalaiset farmarit ja Skotlannin kyläläiset eivät koko elämässään ole kiinnostuneet politiikasta. Yhtäkkiä valtion siunaamat toimet tuntuvat niin vääriltä, että he ovat valmiit riskeeraamaan kaiken. Larzac'n viljelijät, jotka "tykkäävät syödä hyvin ja joskus ottaa nokoset", varastavat armeijan papereita ja joutuvat vankilaan. ELF:n aktivistit puolestaan aloittavat ripustautumalla puihin. Poliisi nousee puihin, leikkaa aktivistien housut auki ja suihkuttaa pippurisumutetta näiden takapuoleen ja sukuelimiin. Joskus turpaansa saava ihminen lannistuu. Usein hän kuitenkin radikalisoituu.

Vastapuolen mielestä radikaali vastarinta on epärakentavaa ja väärää. Lakia rikkovat aktivistit, no, rikkovat lakia, ja sehän on lähtökohtaisesti väärin. Näin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Suomessa osittain laiton kansalaisaktivismi on saanut aikaan asiat kuten äänioikeus ja itsenäisyys. Useimmissa demokratiateorioissa kansalaistottelemattomuus nähdään hyvänä asiana. Jos laki ja moraali ovat huutavassa ristiriidassa, yksilöllä pitää olla oikeus puolustaa periaatteitaan. Kansalaistottelemattomuutta käsittelevät elokuvat pohtivat väistämättä myös protestien oikeutusta. Mitkä ovat ne "oikeat" arvot, joita on sopivaa puolustaa lakia rikkoen? Kettutytöt, arabikevään demokratia-aktivistit ja talebanin taistelijat rikkovat lakia, mutta ovat rikollisia vain yhdestä näkökulmasta. Dokumenttielokuvassa on helppo sympata sitä, joka istuu paikallaan ja saa pippurikaasua perseeseen.

Maria Pettersson
Päätoimittaja - City-lehti