Mike Pohjola: Rupeisko huoraksi vai orjaksi?

Näin kiinalaisessa työhönottohaastattelussa neuvotellaan eduista:
- Kuinka pitkään työpäivä jatkuu?
Pomo: Ilta yhteentoista.
- Saammeko sunnuntai-illat vapaaksi?
Pomo: Kyllä.
- Saammeko palkallisen vapaapäivän kerran kuussa?
Pomo: Kyllä.
- Selvä. Jos otamme paikan vastaan, tulemme tänne aamulla.

Jian Dun elokuva Made in China seuraa Jinyuanin vaatetehtaan arkea vuoden ajan. Osansa saavat niin hikipajan työntekijät kuin toimitusjohtajakin, jotka kaikki yrittävät selvitä globaalin kapitalismin ikeessä.

Jos länsimainen maahantuoja ei maksa tukkuliikkeelle ajoissa tai tarpeeksi, tukkuliike ei maksa Jinyuanin vaatetehtaalle ja viime kädessä työntekijät jäävät ilman palkkojaan. He joutuvat eroamaan, uhkailemaan pomoaan tai hyvässä uskossa odottamaan rahojaan seuraavaan kuuhun.

Suomessa tällaista näkee vain pidäkkeetöntä kapitalismia parodioivissa näytelmissä, mutta Kiinassa se on jo arkea. Elokuvassa kaksi kolmannesta työntekijöistä erotetaan ja heti seuraavaksi ollaan palkkaamassa lisää. Kellään ei ole mitään varmuutta työstään, edes pomolla. Vanhat tehtaanomistajat saattavat konkurssinsa jälkeen päätyä kilpailijan tehtaalle ompelemaan.

En voi olla vertaamatta hikipajan työntekijöitä orjiin, mutta orjilla menee paremmin. Kummatkaan eivät saa poistua työpaikaltaan ilman lupaa ja he joutuvat tekemään pitkiä päiviä. Mutta orjan omistaja huolehtii orjasta, kun tämä on sairas tai vanha. Hikipajasta sellaiset työntekijät joutuvat kadulle. Moni nuori nainen miettii, olisiko sittenkin pitänyt ryhtyä prostituoiduksi.

Mike Pohjola on kirjailija ja aktivisti.

Kuva: Anton Sucksdorff