Amanar Tamasheq

Ohjaaja Lluís Escartín antaa lyhyessä dokumenttielokuvassaan äänen tuaregeille, kuuden jälkikolonialistisen valtion alueella eläville nomadeille, joista uutisoidaan usein vain konfliktien yhteydessä. Läntisen Saharan alkuperäisasukkaat nousivat otsikoihin viimeksi Libyan sodan aikana, jossa tuaregitaistelijat sotivat Muammar Gaddafin joukkojen kanssa. Escartin kuvaa tapahtumia ja tarinoita pienessä paimentolaisyhteisössä, maassa, jonka nimeä ei paljasteta.

 

Amanar Tamasheqin ytimessä on vahva ristiriita: arkiset otokset piirissä tanssivista lapsista, yöllisistä juhlista ja aavikolla tallustelevista vuohista antavat sellaisenaan lähes huolettoman kuvan elämästä kuivuuden riivaamalla aavikolla. Kädentaputuksilla rytmitetty musiikki avautuu katsojalle kuitenkin vasta tekstitysten avulla. Laulujen säkeet kertovat äärimmäisestä väkivallasta, sorrosta ja toivottomuudesta.