Aho & Soldan -elämäntyöpalkintoHeikki Aho ja Björn Soldan olivat suomalaisen dokumenttielokuvan pioneereja. Suomalaisen dokumenttielokuvaperinteen voidaankin sanoa syntyneen heidän kauttaan. Aho & Soldan tuottivat urallaan 400 dokumenttielokuvaa, joista 1930-luvulla peräti 300 kappaletta. Heidän kauttaan suomalaisuuskuva alkoi merkittävästi kehittyä, kun pienet ja suuret kertomukset vangittiin elokuvan muotoon. Parivaljakko teki elokuvia niin arkisista aiheista kuin myös suomalaisuuden suurmiehistä kuten Sibeliuksesta. Aho & Soldan -elämäntyöpalkinnon saamisen kriteereinä ovat merkittävä ja suomalaista luovaa dokumenttielokuvaa kehittänyt elokuvatyö sekä pitkään laadukkaana jatkunut ura dokumenttielokuvaohjaajana. DocPoint esittää palkitun ohjaajan retrospektiivin festivaalin ohjelmistossa. Se on ainutlaatuinen mahdollisuus tarkastella kyseisen ohjaajan elämäntyötä kokonaisuutena. Palkitut: Palkittu 2005: Peter von Bagh
Vuoden 2005 festivaalilla Aho & Soldán -elämäntyöpalkinnon sai dokumenttielokuvaohjaaja Peter von Bagh. Von Bagh kuuluu maamme tunnetuimpiin elokuvakirjoittajiin. Hänen pitkä uransa myös dokumentaristina ja elokuvaohjaajana on kuitenkin jäänyt näkymättömiin, vaikka hänen töitään on esitetty muun muassa televisiossa jo vuosikymmenten ajan miljoonille katsojille. Von Baghin omin laji on kompilaatioelokuva, arkistomateriaaleista koottu kollaasi. Löytöretkillään menneen maailman kuvastoihin von Bagh kartoittaa kansakunnan yhteistä muistia. "Dokumenttiin sisältyvät elokuvan hienoimmat mahdollisuudet", on von Bagh itse todennut. Uutta tallentavan kameran tilalla ovat vanhat, usein unohtuneet ja arvottomina pidetyt kuvat, jotka muuttuvat uusiksi elokuvaleikkauksen taian ansiosta: uutta ja vanhaa, tuoreita haastatteluita ja vanhoja uutiskatsauksia, valokuvia, iskelmiä ja välähdyksiä näytelmäelokuvista. Tyyli ammentaa tekijän omasta muistista, josta hän käyttää vertauskuvaa lapsen muisti. Peter von Baghin retrospektiivi DocPointin katalogissa. Palkittu 2004: Pirjo Honkasalo
Vuonna 2004 Aho & Soldán -elämäntyöpalkinnon sai ohjaaja ja kuvaaja Pirjo Honkasalo, sekä dokumentti- että fiktioelokuvan mestari, joka nousi 90-luvulla yhdeksi vuosikymmenen arvostetuimmista ohjaajista Suomessa. Elokuvissaan Honkasalo yhdistää elokuvan taiteelliset keinot henkilöidensä - fiktiivisten tai oikeasti olemassa olevien - sielunliikkeiden tarkkailuun. Tuloksena on visuaalisesti kauniita, ajattelemaan pakottavia elokuvia. Pyhän ja pahan trilogian muodostavat, uskontoja ja ihmisten henkisiä syvyyksiä tarkastelevat dokumenttielokuvat Mysterion (1991), Tanjuska ja seitsemän perkelettä (1993) ja Atman (1996) ovat saaneet lukuisia palkintoja kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Elokuvat toivat Honkasalolle myös Amsterdamin kansainvälisten dokumenttielokuvafestivaalien (IDFA) pääpalkinnon, dokumenttimaailman arvokkaimpana pidetyn Joris Ivens -palkinnon vuonna 1996. Honkasalon viimeisin fiktioelokuva, oma ohjaus Tulennielijä (1998) palkittiin kahdeksalla Jussi-patsaalla ja Los Angelesin kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Elokuvan monitaituri Pirjo Honkasalo on tehnyt pitkällä urallaan kaikkea leikkaamisesta kuvaukseen ja käsikirjoittamisesta ohjaukseen. Uransa alkuvaiheilla Honkasalo toimi apulaisohjaajana Rauni Mollbergin elokuvassa Maa on syntinen laulu (1973). Sitä seurasi tuottelias yhteistyö ohjaaja Pekka Lehdon kanssa: ensimmäinen yhteisohjaus oli Ikäluokka (1976), jonka jälkeen valmistuivat Vaaran merkki (1978), Kainuu 39 (1979), Tulipää (1980) (Cannesin kilpailusarjan ehdokkaana vuonna 1981), 250 grammaa (1983) ja Da Capo (1985). Pirjo Honkasalon retrospektiivi DocPointin katalogissa. Palkittu 2003: Lasse Naukkarinen
Vuonna 2003 toista kertaa jaettavan Aho & Soldán -elämäntyöpalkinnon sai pitkän linjan dokumentaristi Lasse Naukkarinen. Naukkarisen viimeisin dokumenttielokuva Koululaisen elämää (2002) sai Helsingin ensi-iltansa DocPointissa. Naukkarisen pitkä ura elokuvantekijänä ja dokumentaristina ulottuu 1960-luvulta 2000-luvulle ja jatkuu vahvana edelleen. Palkinnon saadessaan Lasse Naukkarinen oli ohjannut 27 dokumenttielokuvan lisäksi neljä fiktioelokuvaa, toiminut kuvaajana 50 elokuvassa ja lisäksi tuottanut, käsikirjoittanut ja leikannut kymmeniä elokuvia. Hän on myös opettanut eri elokuva-, video- ja viestintäoppilaitoksissa Suomessa, kirjoittanut dokumenttielokuvista ja valokuvannut. Uudistumiskykyisen Naukkarisen dokumenttielokuvaajan ura alkoi 1970-luvun alussa poliittisilla elokuvilla, jotka nostivat hänet kertaheitolla poliittisten elokuvantekijöiden kärkijoukkoon. Sittemmin Naukkarinen siirtyi esseemäisempään ja henkilökohtaisempaan tekotapaan, jossa aiheet löytyivät usein historiasta. 1990-luvulla Naukkarinen uudistui jälleen siirtyessään kevyeen videokalustoon. Naukkarisen 90-luvun työt ovat persoonallisia, vahvoja ja hauskoja. Kantavana aiheena on ollut luovien taiteilijoiden kuvaus, toisaalta Miina Äkkijyrkkä, toisaalta Naukkarisen oma poika, taiteilijasielu Esa. Palkittu 2002: Markku Lehmuskallio
Vuonna 2002 palkinto myönnettiin yhdelle kansainvälisesti tunnetuimmista ohjaajistamme, Markku Lehmuskalliolle. Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin viimeisin yhteinen elokuva Elämän äidit sai ensi-iltansa festivaalin avajaiselokuvana. Lehmuskallio on työskennellyt sekä fiktio- että dokumenttielokuvan parissa ja hänen työtään leimaa intensiivinen paneutuminen kulloiseenkin aiheiseen, mikä välittyy katsojalle voimakkaana energiana ja läsnäolona. Monet hänen elokuvistaan kuvaavat perinteistä elämää arktisessa maailmassa, alkuperäiskansojen parissa. 1990-luvun alusta alkaen Lehmuskallio on työskennellyt yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa. Lehmuskallion ja Lapsuin elokuvat ovat herättäneet runsaasti kansainvälistä kiinnostusta. Lehmuskallio on palkittu niin fiktio- kuin dokumenttiohjaajakin sekä kotimaassa että ulkomailla. Markku Lehmuskallio tunnetaan paitsi elokuvantekijänä myös kuvataiteilijana. DocPointissa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua Lehmuskallion puuveistoksiin.
 |
|
|
|
